tiistai 27. lokakuuta 2020

Pientä pohdintaa

Tässä vaiheessa opintoja on ehkä ihan hyvä pysähtyä hieman miettimään, mitäs kaikkea tässä on oikein toihuttu tämän puolentoista (1,5) vuoden aikana. Tämä(kin) juttu olisi varmaan pitänyt kirjoittaa jo aikapäiviä sitten, mutta eihän vielä ole myöhäistä, eihän?

Viime vuoden elokuussa, kun aloitin täällä Salon Seudun Ammattiopistossa opiskelemaan sisustusalaa, mietin, että kaikki alkaa vähän niin kuin alusta. "Uusi elämä ja uudet kujeet", niin kuin sanotaan. Tässä vaiheessa aloin myös elää OMAA elämääni, sillä en asunut enää kotona. Itsekseen elämisen lisäksi myös koulun aloitus hieman jännitti. Uusi koulu ja uudet ihmiset. Mutta, eipä mitään, ihan turhaan jännitin, sillä kaikkihan oli, ainakin melkein, samanlaista kuin aina ennenkin. Eli koulun aloitus meni, ainakin omalta osaltani, ihan hyvin.

Koulua on nyt käyty se puolitoista vuotta, mikä merkkaa sitä, että valmistuminen lähestyy, hitaasti, mutta varmasti. Tässä ennen valmistumista pitäisi vielä saada aikaiseksi yksi ravintola- ja kahvilatyö, yksi portfolio (jossa on siis kaikki tekemäni työt niputettu yhteen nippuun) sekä päästä johonkin työharjoitteluun. Että on tässä vielä tekemistä ennen valmistumista.

Koko koulunkäynnin ajan, on ollut jos minkälaisia projekteja: lastenhuoneen, kylpyhuonee, keittiön sekä nyt julkisen tilan sisustamista.

Lastenhuone

Kylpyhuone ja wc

Keittiö

Omasta mielestäni olen onnistunut aika hyvin muun muassa näissä projekteissa. Tai ketään ei ainakaan ole tullut vastaan sanomaan tai haukkumaan. Mikä on ehkä ihan hyvä, sillä tuo negatiivisen palautteen suodattaminen ei oikein onnistu multa kauhean hyvin. Mutta tietenkin sekä negatiivinen- että postitiivinen palaute ovat tervetulleita. Varsinkin kehittämisideat.

Ainakin tässä tietokoneen ja sen ohjelmien käytössä olen kehittynyt, ainakin itseni mielestä, jonkin verran. Osaan muun muassa ottaa "ihan oikean näköisiä" kuvia, mikä tällaisessa asiakastyössä on ihan hyvä osata. (kylläkään nämä yllä olevat kuvat eivät ole sitä parasta osaamistani, valitettavasti.)

Itse, ainakin tähän mennessä, olen kutsumusammatissani, sillä tässä saa laittaa aivot raksuttamaan oikein kunnolla, varsinkin kun on itselle mieleinen kohde... ja asiakas. Tulevaisuudessa haluaisin kyllä olla tämän ammatin parissa töissä, mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka innostun jostain muusta, kuin tästä. Mutta tässä vaiheessa ainakin, tämä ammatti näyttää niin sanotusti "vihreää valoa" 😊.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti