Viimeinen silaus

Heippa!

Linnut visertävät ulkona, kukat kukkivat niityillä, aurinko paistaa, vettä ropisee.. sekä koulu lähestyy loppumistaan.

Näillä "hienoilla" sanoilla päätin aloittaa nyt tämän postauksen. Hieman hassultahan tuo kuulostaa, ainakin omaan korvaan, mutta antaa olla vaan. 😜

Meikä tytöllä loppuu siis koulu, ihan näillä näppäimillä. 2 vuotta on mennyt kyllä todella äkkiä. Jopa ehkä niin äkkiä, ettei oikein ole perässä pysynyt. Samalla kun koulu loppuu, myös oleskeluni, tai siis asumiseni, loppuu täällä Salossa. Palaan siis Uuteenkaupunkiin, omille juurilleni.

Mitä koulun jälkeen? Se lienee tämän hetkinen "polttava kysymys", ainakin omassa elämässäni. Tai on se varmaan monen muunkin valmistuvan mielessä näin koulun loppumisen lähestyessä. Itse ajattelin näin alkuun mennä kesätöihin mansikkamaalle, missä olin viime vuonnakin. Siitä eteenpäin en ole oikein varma, mitä alkaisi tekemään. Jonnekin töihin pitäisi varmaan mennä, mutta minne. Opettajani täällä koululla on ehdottanut sellaista yritystä kuin Paattimaakarit, joka on laivapuolen sisustukseen erikoistunut Raisiolainen yritys. Siellä kuulemman pystyisin hyödyntämään omaa tietokone- osaamistani, jota tässä kahden vuoden aikana on kertynyt ihan mukavasti, siis noiden tietokoneohjelmien suhteen. 💻

Paattimaakarit olisi yksi vaihtoehto, mutta sitten on tietysti liuta muita vaihtoehtoja. Toinen vaihtoehto voisi olla stailauspuolen työt, joita tehdään yleensä kiinteistövälitysfirmoissa. Saisi siis stailata myyntiin tulevia asuntoja myyntikuntoon. Kolmantena vaihtoehtona voisi tietysti olla oma yritys, joka kyllä kovasti kiinnostaisi, mutta juuri tällä hetkellä tuntuu täysin mahdottomalta. Tai sitten mä vaan menen työkkäriin, ja sanon ANTAKAA MULLE TÖITÄ!! 😂 Siis ei nyt oikeasti ihan tollalailla, ehkä hieman hillitymmin.

Täällä koulussa parasta on ollut varmaan se, että SAA OPPIA, joka nyt varmaan jokaiselta käy kuin rasvattu. Uudet tietokoneohjelmat, uusi oppimisympäristö, uudet ihmiset, aivan uusi kaupunki... Nämä kaikki taitaa myös mennä samaan listaa tuon oppimisen kanssa. Entisistä koulusta mulle on jäänyt vähän sellainen inhottava vaikutelma, mutta tästä koulusta ei, mikä on ihan hyvä asia. 😊

Huonoja puolia... hmm.. sellaisia ei varmaan taida olla, tai ainakaan ei ole tullut tästä koulusta. Hieman huonompana puolena on nyt varmaan se, että kun ei oikein ole kavereita, edelleenkään. No, ei sille mitään voi. Kai mut on sitten vaan tarkoitettu olemaan koko loppuelämäni seinäruusuna ja tällaisena hiljaisena hissukkana. No, ei kai ny... Kai mä sitten joskus niitä kavereita saan. Viimeistään sitten vanhana mummona. 👵😂

Tässä nyt näitä päällimmäisiä mietteitä näin koulun loppumisen lähestyessä. Ja, ai niin, tätä blogia en todennäköisesti enää kirjoita koulun loppumisen jälkeen, siis enää kesäkuussa, enkä enää siitäkään eteenpäin. Joten mä jätän tän nyt vaan tähän. Ei mulla muuta.

Vielä yksi näyttö ja sitten lasku.

 Heippa kaikille...

Siis niille kaikille, vähäisille ihmisille, jotka jostain kumman syystä lukevat näytä mun juttuja.

Tässä koulun loppumetreillä mun on tosiaan täytynyt suorittaa vielä yksi näyttö. Siis YKSI NÄYTTÖ, joka ei tosin laajuudeltaan ole mikään suuri, mutta silti 😫. Mulle ei oo koskaan sanottu, että kuinka monta niitä näyttöjä oikein pitää olla, mutta kai se ihan hyvä on, että niitä on liian MONTA, kuin liian VÄHÄN. Tällä hetkellä mulla näyttöjen määrä on pyöreät 5 kappaletta. En edes muista oonko mä niistä kaikista laittanut tänne mitään.

Tämän hetkisen näytön aiheena on ollut keittiö, jota siis olen työstänyt tässä nyt noin 3 viikkoa. Näytön asiakkaana toimii tällä kertaa oman äidin työkaveri, jonka keittiöön olen siis päässyt käsiksi.

Kohde on siis vuonna 1951 valmistunut rintamamiestalo, jonka keittiö on aivan alkuperäisessä kunnossa. Kyseisessä talossa on 127 neliötä, ja se sijaitsee Uudenkaupungin Ruokolassa (asuinalue).

Asiakkaan toiveissa oli, että koko keittiö uudistettaisiin kokonaan, lattiasta kattoon asti. Värimaailma saisi olla vaalea pienellä ripauksella jotain räikeää väriä. Tässä tapauksessa täksi räikeäksi väriksi valikoitui tumman vihreä. Myös säilytystilaa haluttiin lisää.

Keittiö alkuperäisessä "loistossaan"

Pohjapiirustus (keittiö rajattu violetilla)

Tähän kohteeseen valikoitui valkoiset kaapit sekä massiivipuutaso. Näiden kaveriksi valitsin tumman vihreän välitilalaatan sekä hieman metsämäisen palmunlehti tapetin.

Näihin valintoihin päädyin, koska asiakas toivoi vaaleaa värimaailmaa. Ja onhan valkoiset kaapit sekä massiivipuutaso aikas vaaleita. Ja sopivat hyvin yhteen. Koska täksi räikeäksi väriksi valikoitui tumman vihreä välitilalaatta, ajattelin että sen kaveriksi sopisi varmaan hyvin jokin metsämäinen sekä vihreä tapetti. 

Myös asiakkaan toivomaa säilytystilaa halusin tuoda lisää lukuisilla ylä- ja alakaapeilla sekä ikkunan alle sijoitettavalla penkillä, joka toimii samaa aikaa sekä säilytystilana sekä istuimena. Ja koska värimaailma haluttiin pitää vaaleana, valitsin myös vaaleat, tai tässä tapauksessa valkoiset, kodinkoneet. Massiivipuinen ruokapöydän kansi sopi hyvin yhteen työtason kanssa. Lattiaksi valikoitui kalanruotokuvioinen parketti.

Pohjapiirustus muutoksen jälkeen

Alla hieman kuvia muutoksesta ↓

Tämä keittiö koki siis täydellisen muodonmuutoksen. Asiakkaan mielestä hyvän sellaisen, sillä kaikki toiveet tuli toteutettua ja muutenkin asiakasta miellytettyä mm. värimaailmalla. Eli siis toisin sanoen asiakas oli tyytyväinen lopputulokseen. Itse taidan olla asiakkaan kanssa samaa mieltä, sillä lopputulos miellyttää myös omaa silmää, ihme kyllä 😯. Ja kivahan tätä oli tehdä.

Arvosanaa en ole tästä vielä saanut, mutta uskon että "ihan hyvä siitä tulee".